Perjantai aamu lähti käyntiin pyöräilemällä töihin mutta tänäänpä arvaamaton jäinen ura tiellä sai pyörän kaatumaan. Edes kissaa en ehtinyt sanoa kun olin jo maassa. Oon monesti ennenkin kaatunut pyörällä mutta tälläkertaa säikähdin todenteolla, kun en päässytkään nousemaan ylös. Jalkaan sattui hurjasti ja ketään ei ollut lähellä. Onneksi eräs vastaantuleva mies auttoi mut lopulta lääkäriin asti. Iso kiitos!
Polvi on turvonnut ja arka, muilta vammoilta sitten lähinnä selvisinkin. Lääkäri käski ottaa rauhallisesti kunnes turvotus laskee. Särkylääkkeet on onneks vähän auttanu. :)
Voihan tunari, ajattelin kun saavuin lääkäristä lopulta kotiin.
Tänään mun piti saada myös hyvä ystävä vähän kauempaa vierailulle tänne, mutta harmikseni sain puhelun ja hän kertoi tulleensa kipeäksi. Parane pian!<3
Huomenna alkaa jo joulukuu. Onko teillä joulukalenteri?
Tshih, mulla on. Siitä saa aina jotenkin lisää fiilistä joulun odotukseen ;)
Jouluna mulle on tärkeintä se yhteinen vietetty aika läheisten kanssa. Se on yhtäaikaa ihanaa ja vähän ärsyttävääkin, meinaan sillä että niin useasti kaikki stressaa sitä joulua ja on pinna kireällä. Täytyy olla lahjoja, ja ruuat oikeaan aikaan valmiina ja ja ja ja..
Mun mielestä kaikki vois vaan rauhoittua ja unohtaa kaikki tavoitteet ja aikataulut.
Keskittyä vain siihen yhdessä olemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti