Tukholman katuja ja kauppoja, aurinkoisia maisemia, turhautumista, itkua, parhaansa yrittämistä, kovaa urakointia, saavutuksia, suuria saavutuksia, leirielämää, täysi-ikäisyys, täysi-ikäisyyden kriisi, kipeilyä ja pilattu pääsiäinen, sairaslomaa, ajotunteja, ja täydellinen inssiajo. Sinä, minä ja me. Kevät ja uudet ihanat tuulet. Lätäköt, koska kevät on täällä, aurinko lämmittää ja lumi sulaa. Onnellinen minä.
Oon hassu.
Pelkään pimeää, ja sitä, että on pimeässä ihan yksin. Tärisen peiton alla kun en uskalla laittaa valokatkaisijaa päälle. Mutta voihan nurkan takaa tulla mörkö?
......
Tällä viikolla on paistanu aurinko. Joka päivä se on paistanut ja piristäny niin kovasti mieltä.
Tule kunnon kevät, tule jo!
Hirmu mukava viikko. Ekstriimiä!
Viikon kohokohta oli ehkä se, kun vietin keskiviikkona etäpäivää, mutta se muuttuikin itseni kohdalla vapaapäiväks, koska kaikki tehtävät oli jo valmiiks tehtyinä. Jihuu!
Heräsin aamusta ja lähdin kaupungille hoitaa asioita ja kirppistelee uusia housuja. Minä, joka vihaan housujen ostamista...kun niitä paitoja löytyis niin paljon helpommin!
Puolentoistatunnin jälkeen olinkin kassalla, kainalossani neljät uudet housut ja muutama muu kiva juttu. Ihanaa, odotus ja tuskailu palkittiin!
Nyt oon kotona, eikä tälle viikonlopulle ole mitään suunnitelmia, enkä oikeastaan haluakaan niitä tällä kertaa. Kaikki tammikuun viikonloput on ollu täynnä kaikennäköistä ja nyt tuntuu siltä että kotirentoilut on tervetulleita. Onhan paikallaan istuminenkin välillä sallittua?
Ja mitä tulee viime viikonloppuun.. Mun oma biologinen äiti matkusti junalla kotoaan viikonlopuksi tänne Joensuuhun hotelliin, tavatakseen mua. Nähtiin kymmenen vuoden jälkeen.
Enpä ole pitkään aikaan jännittänyt niin hurjasti!
Nähtiin kahtena päivänä ja tapaamiset meni kivasti tutustuen. Ehkä me nähdään vielä!
Tässä vielä muutama kuva viime päiviltä!
Uusi vuosi.
Punaiset hiukset, muutto takaisin opistolle, opiston kova sänky, koulumotivaation metsästäminen, koripalloa, kuntosalia, greyn anatomiaa, mukava viikonloppu, uusi kimble, kyyneleet, uudet kasvot, ihana uusi kaulahuivi, hiljaisuus, oma aika, mummin karttapallo, lumisotaa, karaokea, muumimukit, nalle, aurinko, sotkuinen huone, keilausta, herkuttelua, synttäreitä, ja kriisi siitä, että on kohta jo 18.
Tää vuosi on lähteny hyvin käyntiin, vaikka koulunkäynti kiukuttaakin :)
Tänään sytytän kynttilän, kaivan esiin valokuva-albumit lapsuudesta ja hiljennyn muistelemaan edesmennyttä äitiä. <3
Ajattelin kirjottaa teille jotain. Kertoa mun vuodesta. Siitä pitkästä ja nopeasta. Siitä, jota on jäljellä enää joitakin hassuja tunteja.
Hassu olo, tänään varmasti tapahtuu vielä jotain. Jotain kivaa, jännää ja mahtavaa, näin vuoden 2012 päätteeksi.
Sanat ei osaa oikein kertoa millanen vuosi mulla oli. Mutta se oli yksi mahtava vuosi muiden joukossa. Painottaen sanaa MAHTAVA. Kasvaen kokemuksilla.
Siispä juhlikaa, temmeltäkää, nauttikaa, naurakaa ja viettäkää vielä ne viimeiset onnelliset hetket tänä vuonna!
TERVETULOA VUOSI 2013 JA UUDET KUVIOT JA KUVITELMAT!
- Mirtsu
Joulu on vietetty ja kohta voikin juhlistaa tulevaa uutta vuotta.
Viimeisen viikon aikana oon syöny enemmän kuin pitkään aikaan, nukkunut enemmän kuin pitkään aikaan, nähnyt enemmän rakkaita kasvoja kuin pitkään aikaan, muistellut jo kohta mennyttä vuotta ja suunnitellut tulevaa.
Unelmapurkki täyttyy pikkuhiljaa kolikoista, ja joku päivä matkaan niillä rahoilla jonnekkin päin maailmaa.
Ja mikä ihaninta, isi lupasi ostaa mulle uuden Kimblen, tuon iäkkään ja kuluneen tilalle, jonka osa pelinappuloista on korvattu barbien korkokengillä, ja jolla on pelattu niin monta peliä, että nopan suojakupu on sumentunut kulutuksesta. Vähän kuin me ihmiset tullaan vanhoina ryppyisiksi, niin Kimble-nopan suojakupu sumenee...
On jännittävää huomata ajan juoksevan niin nopeasti, mutta on myös mukavaa kohdata jälleen uusi vuosi ja uudet onnelliset hetket.
Ihana kaukainen ystävä, kardemummakakku, kirpeä pakkanen, kuu taivaalla, 13h yöunet, elokuvia, kynttilöitä, juoruilua, pikkujoulut, musiikkia ja muistoja, kävelyretki, valokuvailua, hassuttelua, tulevaisuuden suunnitelmia ensivuodelle, valon viemistä haudalle, kyläileviä 'vieraita', karjalanpiirakoiden tekoa ja niiden syömistä, suklaata, suklaata ja suklaata.
Siitä on tää viikonloppu tehty<3
Huomenna varsinaista jouluilua ihmisten keskellä ja eritoten hyvää ruokaa<3
Wonderchild toivottaa nyt kaikille lukijoille RIEMUKASTA JOULUA! Pus!
9 viikkoa, 45 päivää, montamonta tuntia ja vielä suurempi määrä minuutteja. Ne kaikki on nyt takanapäin ja on aika jatkaa tätä seikkailua eteenpäin.
Monet kyyneleet on vieriny tällä viikolla poskia pitkin, mutta muistot jää ja säilyy. Mahtava porukka, upeaa työtä, ja iloinen ja haikea mieli. Jätin jälkeni pysyvästi tuohon ympäristöön ja nyt on aika jatkaa seikkailua eteenpäin.
.....Missä koulumotivaatio? No ei missään. Vielä olis pari toppitehtävääkin tekemättä.
Tämmöisissä valokuvatunnelmissa aloitin tän joululoman. Kiipesin katolle ihailemaan, kuinka auringon säteet heijastuu lumen pinnalle ja kävin toivottamassa hyvät joulut lähipihan hepoille. Kohta lähden junalle vastaan kaukaa saapuvaa ystävää.
JOULULOMA AVATTU!
